Mietteitä MT-koulutukseen liittyen, osa II

Viime viikonloppuna oli MT-kurssin toinen osa, tällä kertaa pääpaino oli alaraajaongelmissa. Kurssin vetäjänä toimi Niclas Granfelt, joka on koulutukseltaan fysioterapeutti ja osteopaatti.

Kurssin ensimmäisen päivän aikana keskityttiin hyvin paljon nilkan alueen häiriötiloihin ja palpointiin sekä ryhdin ja liikkeen tarkkailuun. Infoa tuli ämpärikaupalla ja aivot kävivät välillä ylikierroksilla. Jalka on kokonaisuudessaan melko monimutkainen vehje, hyvin paljon jänteitä, lihaksia sekä vipuvarsia joissa pienikin häiriö voi johtaa kipuun.

Toisena päivänä kerrattiin nilkan mobilisaatiot ja käytiin läpi polven ja lonkan häiriötilat sekä katsottiin mitä johtopäätöksiä voi vetää ihmisen kävelytyylistä. Mitään täysin ”normaalia” kävelytyyliä ei ole, mutta tietyt samankaltaisuudet esimerkiksi askeleen rytmityksestä löytyy kaikilta joilla ei ole vakavampia häiriötiloja lonkassa tai alaraajoissa.

Niclas oli rakentanut hyvän ja loogisen kokonaisuuden, kävimme läpi sekä teoriaa että käytännön havainnointia ja hoitoa. Kurssin jälkeen oli taas sellainen olo että muutama palanen oli loksahtanut paikoilleen. Osteopaattiset tekniikat tuntuvat välillä vähän turhankin kevyeiltä kun on tottunut hieromaan syviä kudoksia, mutta vipuvarsia käyttäen hoito menee kyllä perille käsiteltävään niveleen tai pehmytkudokseen.

Toivotan kaikki nykyiset ja tulevat asiakkaat tervetulleiksi, nyt on myös nilkka- ja polvivaivojen hoito mallillaan!

--M